Tärkein rohdosyrttimme koivu

with Ei kommentteja

Suomen kansallispuu on rauduskoivu

Pohjois-Suomessa esiintyy neljää koivulajia: rauduskoivu, hieskoivu, vaivaiskoivu ja tunturikoivu. Näistä tärkein rohdoskäytössä on rauduskoivu, joka soveltuu parhaiten saunavihdaksi. Se onkin meidän kansallispuumme, jonka kanssa meillä on pisin yhteinen taival viimeisimmän jääkauden jälkeen. Muistikuviimme on piirtynyt Suomi-elokuvien kuva valkearunkoisista puista, riippuvista oksista vihreine lehtineen järven rannalla – usein siinä nojaa nuori neito haaveellisena puuhun. Koivuun liittyvät juhannustaiat ja valoisat kesäyöt. Se symboloi puhtautta ja naisellisuutta ja sitä kutsutaankin kansanperinteessä metsäluonnon äidiksi. Se taipuu notkeana talvisen tykkylumen painosta jopa maahan asti, mutta ei katkea, kuten miehisen jykevä mänty, vaan oikaisee vartensa jälleen lumen sulaessa keväällä.

Koivu puhdistaa ja elvyttää

Pelkästään kulkemalla tai oleskelemassa koivikossa voidaan puhdistaa mieltä ja kokemuksia, tehdä tilaa kauneudelle, hyvyydelle, lempeydelle ja kiitollisuudelle. Tähän meitä auttaa ensinnäkin koivunrunkojen valkoinen väri, joka vaikuttaa laajakirjoisesti elinvoimaisuuteen sekä koivunlehtien vihreä väri, joka puolestaan rauhoittaa sydämen aluetta, laskee sykettä ja verenpainetta. Paitsi näköaistin kautta saatu väriterapia, elvymme ja puhdistumme koivikossa myös muiden aistien avulla. Metsän hiljaisuus, jossa kuuluvat ainoastaan luonnon äänet, kuten koivunlehtien havina, rauhoittaa ja puhdistaa mieltä melusaasteesta.

Metsässä voimme hengittää raikasta, koivun puhdistamaa ilmaa ja tuntea varsinkin alkukesällä tai sateen jälkeen koivunlehtien raikkaan tuoksun, jota tuomme mielellämme myös saunaan uutettuna löylyveteen. Koivun tuohen valkoinen väri johtuu koivupihkasta eli betuliinista, jolla on antibakteerinen vaikutus. Koivunrunkoa ja tuohen pintaa tunnustellen saamme ihon kautta tätä tuohen tarjoamaa terveysvaikutusta. Voimme napata suuhumme nuoria koivunlehtiä vaikkapa salaatin osana, siemaista makeaa mahlaa tai koivuntuhkauutetta ja puhdistaa elimistöämme makunautinnon ohella.

Koivussa on runsaasti ravinteita

Koivun lehdissä on runsaasti C-vitamiinia (rauduskoivussa enemmän kuin hieskoivussa), flavonoideja, saponiineja ja parkkiaineita. Silmut ja hiirenkorvilla olevat pihkalehdet ovat erityisen ravinnerikkaita sisältäen edellä mainittujen lisäksi myös eteeristä öljyä. Koivuntuhka sisältää 65 eri alkuainetta.

Vitamiinit ravitsevat ja virkistävät, flavonoidit ovat kasvien suoja-aineita taudinaiheuttajia ja solujen vanhenemisprosesseja vastaan. Ne ehkäisevät ja hoitavat sydän- ja verisuonisairauksia, ihosyöpää, aknea, herpestä ja ne voivat suojata ihoa UV-säteilyltä. Saponiinit toimivat antibioottisesti ja virtsan eritystä lisäävästi, joten niillä on elimistöä puhdistava vaikutus. Eteerinen öljy vaikuttaa lievän antiseptisesti ja supistavasti.

Rohtona käytetään silmuja, lehtiä, tuhkaa, mahlaa, tuohta, pihkaa…

Koivujen silmut tehoavat viruksiin ja sieniin, poistavat tehokkaasti nestettä ja auttavat munuaisten ja virtsarakon tulehduksissa. Lehdetkin torjuvat tulehduksia ja mikrobeja. Ne poistavat sidekudoksista kuona-aineita sekä lievittävät lihas- ja nivelkipuja.

Koivuntuhkasta valmistetaan vesiuutetta tai lipeää. Voimakkaasti emäksisenä tuhkavedellä voidaan tasapainottaa elimistön happamuutta. Koivuntuhkalipeää on käytetty kansanlääkinnässä syöpälääkkeenä.

Keväällä ennen lehtien puhkeamista koivun rungosta valutettua mahlaa voi käyttää monipuolisesti sekä sisäisesti juomissa ja ruuissa että ulkoisesti hyvinvoinnin edistämiseen. Se sisältää sokerina sen vararavinnon, minkä puu on syksyllä kerännyt kevään kasvua varten. Eri sokerilajien, kuten ksylitolin, ohella mahlassa on monia kivennäisaineita, kuten kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia sekä vitamiineista B2-, B3- ja C-vitamiineja. Sen avulla on vältetty keväisin C-vitamiinin puutteesta johtuvaa keripukkia.

Tuohessa on saippuan kaltaista ainetta, saponiinia, ja sitä voi käyttää ihon pesuun. Rauduskoivun kuori vähentää turvotusta. Tuohen sisäpuolella oleva ohut, antibakteerinen kerros ehkäisee tulehduksia esimerkiksi haavoissa. Jo kivikauden suomalaiset polttivat koivutervaa koivun tuohesta. Se on siis vanhempi keksintö kuin männynterva. Koivutervaa on entisaikaan hyödynnetty hammassärkyyn, äkämiin ja ruusuun. Vieläkin sitä käytetään haavojen, rohtumien, kuivan ihottuman, reuma- ja iskiaskipujen hoitoon.

Koivunpihkalla on voimakas bakteereja tappava vaikutus ja sen on osoitettu alentavan kolesterolia. Se voi myös vähentää HI-viruksen aktiivisuutta. Ei ole siten ihme, että kosmetiikka-, lääke- ja kemianteollisuus on erittäin kiinnostunut koivunpihkasta.

Koivu hoitotuotteissa

Tunnetuin tapa käyttää koivua on tietenkin saunavihta, jota käytetään pitkin kesää, mutta talvea varten se perinteisesti sidotaan rauduskoivusta juhannuksen jälkeen nousevaan kuuhun. Silloin siinä olevat ravinteet ovat vielä hyvin tallella ja lehdet pysyvät saunottaessa. Vihdat voi säilöä ripustamalla ne kuivumaan ilmavaan, pimeään paikkaan tai pakastamalla. Talvella vihta otetaan käyttöön hauduttamalla sitä lämpöisessä vedessä 15–30 minuuttia ennen kylpemistä.

Koivunlehtikääreitä ja – hauteita käytetään mm. reumaattisten kipujen hoitoon. Jo Lönnrot kuvailee 1860 ”Suomen kasvistossa”, kuinka hikikylpy, jossa paneudutaan paljaalla ruumiilla tuoreiden koivunlehtien sisään maata, on usein parantanut leinin (reuman). Särkyä helpotetaan myös käärimällä tuoreita koivunlehtiä tai lehdistä tehtyä haudetta särkevän jäsenen ympärille. Koivunlehdistä tehdään kylpyjä käsille, jaloille tai koko keholle.

Koivunsilmuja voi uuttaa viinaan ja käyttää sitä linimenttinä kipeisiin niveliin. Silmuja ja pihkalehtiä voi myös uuttaa öljyyn. Se vaikuttaa kivun lievityksen ohella ihoa ravitsevasti ja selluliittia poistavasti. Öljystä voi valmistaa erilaisia voiteita ja pesuaineita, kuten saippuaa ja shampoota.

Mahlaa ja koivunlehdistä tehtyä haudevettä voi käyttää hiusvesien osana ravitsemassa päänahkaa ja hiuspohjaa tai ihovoiteiden ja muun kosmetiikan raaka-aineena.

Tuoreella tuohen kuorella voi helpottaa lihaskipuja levittämällä sitä iholle. Veteen keitettyä tuohta voi nauttia kuumeen alentamiseen. Tuohesta voi myös leikata sukkien sisällä pidettävät tuohianturat. Ne voivat helpottaa jalkasärkyjä.

Tässä on mainittu muutamia perinteisiä ja vähän modernimpiakin koivun hyödyntämistapoja hyvinvoinnin edistämisessä, mutta uusia innovaatioita nousee varmasti tietoisuuden ja tuotekehityksen edetessä. Luonnonmukaisille, kestävän kehityksen periaatteella valmistetuille tuotteille on kasvavaa kysyntää kaikkialla.

 

Lähteet:

Hovi, Satu 23.11.2018. Koivusta voi valmistaa syötävää myös talvella – tuhkaa voi puolestaan hyödyntää hampaidenhoidossa. Aarre 10/17 (https://www.aarrelehti.fi/jutut/artikkeli-1.335932 )

Nyländer, Mirja 2018. Metsäkellintä – terveyttä luonnosta. Readme

Moisio, Simo (toim.) 2016. Luonnonyrttiopas. Opetushallitus

Peltola, Rainer 2011. Lappilaiset raaka-aineet hoitotuotteissa. Julkaisussa: Koukkula Rauni (toim.) Luontaishoidoista terveyteen liittyvää hyvinvointia. Rovaniemen koulutuskuntayhtymä. (https://www.redu.fi/loader.aspx?id=bd4a3869-c4c8-4e53-b568-fb57061ceb28)

Raipala-Cormier, Virpi 2009. Luontoäidin kotiapteekki. WSOY

Rautavaara, Toivo 1976. Mihin kasvimme kelpaavat. WSOY